Perushuttua

Perushuttua tosiaankin. Tänään ajattelin, että täytyy varmaan pikimmiten aloittaa lapaskausi, nimittäin näköjään alkaa kelit ihan oikeasti viiletä, ja nakit jäätyä. Vartaille pitäisi saadakin nyt välillä uusia ideoita, alkaa levy toistaa jo vähän liian monetta kertaa samaa kappaletta. Kässäkassista on valmistunut nyt ihan tavisjuttuja, niitä viimeksi lupaamiani bambupyyhkeitä, sekä taasen muutamat sukat. Miehen veljentytölle tummanpunaiset pikkupiirakat, ja työkaverille tavalliset nilkkasukat.

Raidallisia tiskikukkia, bambupuuvillasekoitelangoista

pikkutytön syyssukat

Novita 7-veljestä Polkka, tämä kyllä yllätti taas, miten nuo värit osuvat noin samanlaisesti.

"Nuapurista kuulu se polokan tahti jalakani pohojii kutkuutti.."

Viime kerrallakin oli juttua ja kuvaa noista pikkupiirakkasukista, ja silloin mukana keskeneräinen Tyyne-patalappu. Sekin on tullut valmiiksi, siitä kuvaa parin kanssa ja porukalla.

Tämä on hauska lahjapaketti vaikka kyläänviemisenä, minusta nämä ovat kuin Suffeli ja Domino :D

Sekalainen seurakunta

Bloggaajan pääkalloa ahdistaa sit ihan hirveesti, kun näköjään juttu toisensa jälkeen toistaa itseään, niin sentään yhden uuden jutun sain tähän kerättyä. Nimittäin, törmäsin Silmukoita -blogissa aika räyhäkkään virkattuun pääkallohuiviin. Siitä samantien tuli lähtö paikalliseen -taas- etsimään virkattuun pääkalloon sopivaa lankaa. Lanka löytyi, ja eikun koukuttamaan, mutta aika äkkiä huomasin kuitenkin, että turhan kovaa lankaa tuli tällä kertaa hankittua, ainakin huivitarkoitukseen. Pääkallokokeilu taitaa jäädä toistaiseksi muistiin varaston puolelle, kunnes inspis iskee uudelleen ja huivikäypäsempi lanka osuu kohdalle.

Nämä silput on nyt hetkeksi syytä jättää, ja alkaa keskittyä kesken olevaan revontulihuiviin, ja varmaan sitten seuraavaksi pukin konttiin meneviin sukkiin ja lapasiin, niitä ei kai voi koskaan olla liikaa. (Niinkuin ei tuikkujakaan.)