Polliiseja ja Pitkäkyntisiä

Viime viikko meni lomaillessa Porissa, ja nyt pitäis taas palailla arkeen, mikä on minusta hullua sikäli kun joka paikassa mainostetaan nyt olevan juhlan aikaa. Ei minulla vaan ole, päinvastoin duty calls. Lomalla tulee kuitenkin aina otettua jonkinnäköinen neulespurtti, ja neuleista parhaitahan tietenkin on matkaneuleet. Matkaneuleena tosin oli osittain tuttua ja vanhaa jo, mutta myös ripaus uutta.

Poliisisukkia julkaisin jo aiemmin yhden version, ja ne osoittautuivat vallan halutuiksi, mutta vähän "haalarimmassa" värissä. Tässäpä sitä siis haalarinsinisenä. Myönnettäköön - aiemmat olivatkin kyllä ehkä vähän enemmän toimistovaatetukseen sopivat.

Lanka; Drops Karisma, puikot hiilikuitua koossa 2,5, ohje salassapidettävä turvaluokituksella III.

Partion verran puntteja.

Näin ollen, kun virkavalta on näkyvissä, uskallan paljastaa pitkäkyntiset. Ja varmasti tämän joulun ja tämän vuoden viimeiset ! Näissä on muista poiketen nyt keltainen nilkka, erottuvat sitten jouluaattona isän ja pojan sukat toisistaan ;).

Karhusukat; lankana Novita 7 veljestä, puikkoina hiilikuidut kokoa 2,5.

Joskus kesällä esittelin erästä ikuisuushommaa, yllätys yllätys virkattua peittoa. Oikeastaan vissiin kahtakin eri peittoa. Tällä lomalla sain toisen valmiiksi ! Tässä vaiheessa tunnustan heti, että kunnia ei missään nimessä ole yksin minun, vaan ilomielin saan sen jakaa äitini kanssa. (Joka myöskin on vähintään yhtä hullu neulojavirkkaaja kuin tyttärensä). Seuraavaksi siis kuvaa siitä.

Peitto on virkattu Drops Eskimo -täysvillalangasta. Se on suuri ja muhkea ja painava ja mukava. Alkuperäinen ohje on Kauneimmat Käsityöt -lehdestä. Matkan varrella palojen määrä ja sommittelu kuitenkin vähän muuttui, joskin myös väritykset paloissa ovat vähän mukautetut. Lopputulos on kuitenkin oikein lämmin.

Kirjoneulesukkien ja villapalapelin jälkeen alkoi jo tuntua kaikki ohjeet ja mallit liian vaikeilta, ja kun kävin Porissa eräässä sekatavaraliikkeessä, törmäsin Novitan Onni -akryylilankaan. Siitä se ajatus sitten lähti -ihanaa päätöntä suoraa neuletta, ja lanka tehköön ihan itse kuvitukset sukkiin. Samalla tuli kuulkaas tehtyä päivän hyvä työ, nimittäin jokaisesta Onni -kerästä lahjoitetaan 0,80e uudelle lastensairaalalle.

Matkaani lähteneet kerät

Ensimmäinen pari uunista ulos. Yllätyin TAAS miten täsmällisesti nämä langat on värjätty.

pikkupikkusukat

Tuttua juttua jo, värit ovat minusta tässä mukavan rauhalliset.

Kaikki yhes koos.

Aiemmin olen monesti ohittanut akryylilangat, koska minusta ne eivät muka ole "oikeaa lankaa". Näitä hypistellessä kyllä taas uusi into syttyi akryyliin, tuli nimittäin varsin pehmeät sukat, ja mahtava lahja esimerkiksi sellaisiin jalkoihin, joita tavallinen villa kutittaa.

Aivoja tuuletin Porissa myös teatterissa. Käynti oli melko nostalginen; muistelin että viimeksi olen Porin teatterissa käynyt varmaan noin kymmenen vuotta sitten, silloin näytelmä taisi olla Veljeni Leijonamieli. Tällä kertaa lauteille oli lavastettu Agatha Christien jännitysnäytelmä Eikä yksikään pelastunut. (Vanhalta ja ainoalta oikealta nimeltään siis Kymmenen pientä neekeripoikaa). Olen lukenut sen kirjan monesti, joten juoni oli jo pääpiirteissään tuttu, mutta se ei näytelmän katsomista haitannut, suosittelen käymään :)

Nortamo vahtii ulkona ja Gallen-Kallela jättänyt jälkensä sisälle kattoon.

Niin se vaan tuli kotiinlähtö eteen taas liian aikaisin. Virkistin kotimatkalla kuitenkin matkustamista sen verran, että pysäsin Jyväskylässä Toivolan Vanhan pihan käsityökauppaan nimeltä Titityy. Sinne menen toisenkin kerran. Lomalla selasin Hepsin blogia, jossa oli neulottu kauniit palmikkosukat Vuorelman Veto -langasta, ja näin kuin näinkin käsityökaupassa samaista lankaa, jonka seurauksena näin Vetoa myös autoni kyydissä.

Kuvia Toivolan Vanhan pihan alueesta ja Titityy -käsityökaupasta

Ja näin säälittävä saalis. Vuorelman Vetoa 2x100g, ja minulle ennen tuntematon SandnesGarn Alpakka Silke.

Vetovyyhdeille minulla on jo idea valmiina, saas nähdä toteutuuko se, vai tunkeeko jotain muuta taas edelle, ja alpakka-silkki-sekoituksellekin oikeastaan jo vähän on pientä ajatusta, en tiedä vielä tarkalleen sopiiko lanka siihen.

Lopuksi, suu makeaksi !

...Saaliskassi ei kestä päivänvaloa.