Kesäkuun kässät

Kesäkeskiviikkoa kaikille. Jo pari kirjoitusta taaempana vilauttelin bambulankakassia ja kehuskelin miten kesällä kuuluu virkata bamburättejä. No taisin yhden vai kaksi saada uusia bambutuotoksia kasaan. Nyt aion korjata tilanteen. Otin ihan tavoitteekseni lankalaihiksen nimissä hoikentaa myös bambulankavarastoa. Ehkä sen varaston vyötä saa nyt kiristää, kun tyhjiä vyötteitä ainakin tuli melkoinen kasa?

Jos on näin paljon tyhjää, pitäisi kai olla jotain valmista näytettävääkin. Ensin, tervetuloa lavalle tämän kesän Marketat.

Lankojen määrä määräsi tällä erää myös Markettojen määrän. Yksivärisiä keriä oli sen verran vielä varastossa, että tasan tusinan sain näitä aikaiseksi. Joitain liukuvärjättyjäkin bambulankoja seassa vielä oli, ja niistä innostuin kokeilemaan ihan vertailun vuoksi sekä virkattua että neulottua tiskirättiä. Tällaisia tuli.

Minusta näillä on eroa kuin yöllä ja päivällä, siinä ja siinä kehtaisiko edes samassa kirjoituksessa esitellä. Lanka on siis kuten kuvasta näkyy, kummassakin mallissa sama. Vasemmalla langasta on virkattu Marketta, ja oikealla neulottu Tiskikukka. Toista kertaa en tästä langasta edes yritä virkata. Selvästi minun mielestäni on neulottuna tämä lanka edukseen, Marketta näyttää joltain pinkiltä maastokuviolta, eikä Marketan kukkakuvio edes kunnolla erotu.

Uskokaa tai älkää, edelleen jäi bambua. Jäi niin hulluja määriä, ettei niistä enää saanut järkeviä rättejä ilman hirveää päättelemisurakkaa ja järkyttävää värisekamelskaa. Löysin itselleni ihan uuden idean Kotivinkin sivuilta, virkatut meikinpuhdistustyynyt ! Hei äkkii koukku kättee.

Näitäkin vielä aika monta siunaantui, mutta NYT on kuulkaa bambulankavarasto niin ohut, että se on ostoksille seuraavaksi mentävä, mikäli näistä jotakin mielii virkata lisää. Täytynee kyllä myöntää, että taitaa hetkeksi bambukiintiö olla täynnäkin taas. Jospa ensi kesänä taas? Kesä siihen aina villitsee uudelleen.

Bambu-puuvillojen lisäksi ihan peruspuuvillat joutuivat tämän Hookerin ;) kohteeksi. Marketan malli oli päässä jo sopivasti taas muistissa, ja samoin Marketan kaveri Juhannusruusu Lankavan sivuilta. Näiden virkkaamiseen liittyy pieni lisämauste, sen näytän kohta. Ensin kuvia valmiista liinoista.

Tällaisia pikkuliinoja sain aikaiseksi eri väreissä, ja joissain oli pariakin eri lankaa pois kuleksimasta. MUTTA, sitten se jekutus. Nämä eivät suinkaan jääneet itse liinatarkoitukseen, semmone ny o iha liia vanha-aikastaki jo. Mää tei näist korei! No mihi näi päljo korei sit tarvitaa?

Saatan olla taas vähän kanssakässäilijöitä jäljessä, mutta vähintään yhtä innoissani kuitenkin. Virkkaus vaihtui hetkellisesti askarteluun, ja kierrätyshenki herätteli kuuluisat sytykeruusut henkiin. Komppasin kaikki tyhjät kananmunakennot, omat ja varastetut, jonka jälkeen sama juttu erilaisille kynttilänjämille. Välil kuvii;


Ensi hamstrataa paljo kennoi;

 Sit revitää ja leikataa paljo suikaleit ja silppuu;

Sit suikale kieritetää tollai spiraaliks ja pannaa ton kanamunakenno pohjal. Sit toho spiraalii tunketaa välit täytee pahvisilppuu, ni tulee ruusui.

 Et esimerkiks tälläi. Mut netis jos hetke aikaaki seikkailee ni löytää kyl kaikelaist muutaki ohjet sit näihi.

Noniin, pahvisia sytykeruusuja kannattaa minun mielestä ensin tehdä reilu määrä valmiiksi, ja vasta sitten aloittaa kynttilänjämillä suttaaminen.

 Kattilassa on vettä kiehumassa, ja kynttilänjämät kattilan sisässä toisessa astiassa sulamassa. Kun kynttilät ovat sulaneet nestemäiseksi, ruusuja voi alkaa dippaamaan steariiniin.

Sillä aikaa kun steariinissauitetut sytykeruusut olivat jäähtymässä ja kuivumassa, askartelin nyt niistä edellämainituista liinoista koreja. Ensin tarkoitus oli tärkätä kaikki liinat koviksi, mutta kokeilutärkkäys vei paljon aikaa ja aiheutti kamalan sokerisotkun, niin vaihdoin tärkkäämisen yksinkertaiseen pitsinauhaan.

Kuivuneet ruusut viimeistelin vielä kimalleliimalla, jota löysin joulun ajan askartelujäämistöstäni.

Kaikki vaiheet yhteenlaskettuna, tässä tulos.

Tärkkäyskokeilu onnistui kuin onnistuikin, liinan virkkaamisessa käytetty puuvilla oli mielestäni vielä melko paksua, ja siksi epäilinkin että mahtaako tärkkäys onnistua. Se vaati pari päivää aikaa kuivua kunnolla, ja vesi-sokerisekoitus oli 50/50 vahvaa. Seuraavat korit on sidottu pitsinauhalla, ja kun se loppui ennen aikojaan, kiersin puuvillalangoista loppuihin nyörit ympärille.

Näitä askarteluja sorkein pääasiassa mökkimaisemissa, ja tosiasia vaan on, että välillä sieltäkin on töihin poistuttava. Yövuoron kässäkassissa mukana on tämänkin kesäkuun kulkenut ihan tavallisia sukkalankoja. Perussukkien nimissä itseasiassa lankalaihis otti pienen takapakin.

Mää en voinu mitää siä kaupas ko nää väkisi tuli korii.

Sen pitemmittä puheitta kuvia muutamasta parista perussukkia. Ensimmäisenä tuliterästä kerästä, Novita 7-veljestä Polkka.

Novitalla jatketaan, mutta vähän veljeksiä väkevämmällä, Isoveli -langalla. Malli on muuten ihan perussukka, mutta otin pitsikuvioksi Lise Loten pikkuiset sukat -mallista kuvion. Lopputulos on kyllä vähän pettymys, ei minusta oikein tämä pitsi sovi sittenkään näin paksuun lankaan.

Sitten takaisin 7-veljekseen ja vanhaan varastoon. Joskus räsymattosukkabuumin aikaan tein minäkin omat sateenkaarenkirjavat räsymattosukat kahdesta eri raitavärjätystä langasta. Nyt otin niiden jämät käyttöön valkoisen kanssa, ja tällaista räsymattoa tuli tällä kertaa. Selvyyden vuoksi siis mainittakoon vielä; langat 7-veljestä Raita, ja 7-veljestä valkoinen vuorottelevat kahden kerroksen välein. 

Viimeisimmäksi ja vähäisimmäksi yhdet yksinäiset miestenkin sukat. Siis todella kalsarit, mut eiks ne aika sellasii ruukaa käyttääki?

Hei sit turvallist juhannust kaikil!