Pukimia

Helou helou. Tosiaan, pukimia on luvassa tässä postissa, niin kuin viime kerralla uumoiltiin. Hyvin suunniteltu on kuulemma puoliksi tehty, eli jouduin tekemään räsymattosukat ihan kokonaan, koska suunnittelu ei ollut sinnepäinkään, vaikka niin luulin. Lähtökohta on tässä.

Epämääräinen kasa kaikenlaista. Yhdessäkään ei ollut vyötettä tallessa, mutta näppituntumalla tein tuomion, että siinä on Novitan tuotantoa, sekä 7-veljestä että Nallea. Räsymattosukissahan idea piti olla, että kahta valmiiksi raitavärjättyä lankaa vuorotellaan raidoissa, jolloin syntyy räsymattomaisesti vähän epäsäännöllisemmin raitoja. No minä en saanut kyllä raidannäköä sitten yhtään, jalkuimeen ehkä vähäsen. Aloitin yksivärisellä 7-veljestä harmaalla, josta sain pienen resorin, jonka jälkeen aloin vuorotella noita harmaavärjättyä ja sinivärjättyä olettamiani Nalle -lankoja. Hetken aikaa neulottuani totesin, että langat eivät ole minkään sortin raitalankaa, vaan noin 90% varmuudella Nalle Taikaa, josta ei tule raitoja, vaan siis epäsäännöllisen säännöllisiä jotain kuvioita muuten. Kantapää onkin sitten jälleen yksiväristä harmaata, ja vahvennettu versio. Jalkuimessa vuoroteltuina 7-veljestä valkoisia jämiä, sekä todennäköisesti 7-veljestä Polkkaa, näin ainakin syntyneen kuvion perusteella voisi kuvitella.

Joka tapauksessa lopullisiin sukkiin sain survottua viittä eri lankaa, ja niistä tuli oikein halutut saapassukat ihan oman ukkelin jalkoihin. Kas tässä.

Sitten palauttelin mieleen taas sitä lempparikirjosukkakuviota, jota olen tehnyt monta monta paria, en edes muista kuinka monta, mukava symmetrinen neulottava, minkä takia se taitaa muistissa pysyäkin.  Tällä kertaa violettia versiota. Mikäli joku on tämän ohjetta vailla, löytyy Garnstudion sivuilta, Drops Design -malli, ja olen laittanut siitä linkin tuonne blogin oikean reunan ohjeosioon. Alkuperäinen ohje on hieman erilainen, ja varressa yksi kuviokerta enemmän, mutta tällä kertaa tällaiset. Lankana 7-veljestä violetit, tumma ja vaalea.

Näitä tehdessäni minut yllätettiin tilauksella, taas. Toinen kirjosukka oli valmis, ja otin värkit mukaan yövuoroon, niin sielläpä minua odotettiin lankakerän ja kämmekästoiveen kanssa. Ei siinä, kirjoneuleet nukkuivat sen yön ja minä käpistelin kämmekkäät. Malli on omasta päästä, varsin yksinkertainen toteutus, ranneke joustinneuletta, kämmenessä pätkä sileää neuletta, ja lopuksi taas joustinta. Peukalo aukkotekniikalla kuten tavallisessa lapasessa. Se on vähän semmoinen juttu, että jos noin vaan tulee ja yllättää tilauksella, joutuu helposti käsimalliksi ;)

Vähintäänkin huvittavan näköiset suppilot :D

Tämmöistä lankaa oli ihan itse käynyt työkaveri hakemassa

Mies, joka meillä asuu, harrastaa kovin kovasti kalastusta. Kunnon kalastaja kuulemma ei ole kunnon kalastaja, ilman kunnon Jacques Cousteau -pipoa. ...Ollako muina naisina tajuamatta vihjettä, vai neuloako kotitekoinen Cousteau-kopio? Neuloa kopio. Hyväksi todettu pikagoogletus näytti aika nopeasti minkälaista pitäisi saada aikaiseksi, ja punaista lankaakin oli varastossa.

Novita 7-veljestä

Herra Jacques Cousteau

Ihan yhtä "lättänä" piposta ei tullut kuin alkuperäinen, mutta lisätoivomuksena oli, että pipo suojaisi korvia veneilyn viimoissa.


Joskus kesälomalla aloitin sitä kolmatta Revontuli-huivia. Se on nyt vähän jäänyt kaiken silpun jalkoihin, mutta sekin on siitä huolimatta edistynyt ! Minulla oli ajatus, että siitä tulisi valtavan suuri viluviitta, mutta nyt en enää tiedä tulisiko vaiko eikö tulisi. Huivi alkaa lähestyä kahden aiemman mittoja, ja perhana vieköön alkaa näyttääkin jo ihan melkein lahjalta. Pitänee vielä pohtia, en taida enää uskoa tuota "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" -juttua.. Suunnitelmat on näköjään ihan sekamelskaa ja kaikki täytyy kokonaan tehdä.

Onneksi vielä on aurinkoisia syyspäiviä, vaikka ensimmäiset aamupakkasetkin on jo koettu. Nyt sukkavartailla lisää sekamelskasukkia, raitalankoja etsiessäni nimittäin keräilin muitakin jämälankoja, ja niistä kokoan nyt muutamat raitasukat.