Heijaa ruusut tulipunaiset !

Tänään tapetilla on tulipunaista. Vilauttelin viime kerralla Revontuli The Third huivin silmukoita. Viimeinkin se on päätelty ja pingotettu, muutaman kerran jo koekäytettykin. Lämmin on, kevyt ja oikein mukava hartioilla. Jos en ihan väärin muista, niin aikaisemmat kaksi revontulihuivia jäivät vähän pienemmiksi kuin tämä uusin. Tälle senttejä kasvoi leveyteen mahtavat 200cm ja pituuteen keskeltä mitattuna 97cm. Pyöröpuikon virkaa toimitti Addi 120cm 2,5mm, ja lanka on tälläkin kertaa vironvillaa Aade Löng Artistic Yarnia. No nyt jo sitä kuvaa hopihopi.

Huivin seuraksi lupailin jotakin maltillista pitsisukkaa. Lankakin oli jo valittuna Gjestal Maija Space punaista. Vasta sukkaparin viimeistelyvaiheessa huomasin, kuinka yhteensopivat ne ovatkaan tämän huivin kanssa. Tarkoitus ei alunperin kuitenkaan ollut sen kummemmin mitään asustesettiä lähteä luomaan. Tällaista tuli sukkien osalta.

 Kolme kerää tätä olin joskus ostanut, ja näköjään ainakin tähän sukkapariin kului juurikin yksi kerä/sukka. 2,5mm hiilikuitupuikoilla pistelin menemään.

Vuodenvaihteessa oli puhetta, että opettelisin tänä vuonna jonkin uuden kantapään. Noh, tässä on nyt ihan eka kertaa neulottuna ristiinvahvistettu kantapää. Kuitenkaan luonto ei anna periksi nyt hyväksyä tätä "uudeksi", nimittäin käytännössä malli on ihan yhtä helppo kuin tavallinen vahvistettu kantapää. Tässä tapauksessa neulomatta nostettu silmukka on vain joka kerroksella eri kuin edellisellä kerroksella. Näin vahvennettuna silti minusta kantapäästä tuli paksumman oloinen. Pitänee neloa jatkossakin aina välillä näitä.

No sitten pitsikuvioon. Malli löytyy kirjasta Neulemallien käsikirja, ja näyttää tältä.

 Parin mallikerran jälkeen kuvio jäi hyvin mieleen ja sukat valmistuivat aika reippaasti.

Revontulihuivista sormiin jäi taas pieni kutina tuohon vironvillaan. Se on sitten mukava lanka neuloa, eikä sitä millään malttaisi käsistään laskea kun odottaa seuraavan värin ilmestymistä. Pinterestin loppumattomasta ideapankista olen silloin tällöin vilkuillut "ten stitch"- tekniikkaa. Nyt tietenkin kun yksi keskeneräinen saatiin pois, niin pakkohan uusi oli aloittaa.

Tästä on tarkoitus syntyä kevyt torkkupeite. Katsotaan nyt sitten montako vuotta sen valmistumiseen menee, ja montako sukkaparia tämän eteen kiilaa :D. Ainakin vielä toistaiseksi innostus on riittänyt alkua pidemmälle.

Google tuntee monta erilaista variaatiota tällä tekniikalla. Tämän siksak-mallin lisäksi löysin ainakin ihan pyöreää ja neliskanttista toteutusta. Sen verran kyllä heti alkuun pullikoin vastaan, että tässä minun versiossani silmukoita on kymmenen sijaan viisitoista. Ohjetta en löytänyt kokonaista ja kunnollista valmiina, ja parhaimmat kuvatkin tähän siksak-tyyliin löytyivät lontoonkielisestä blogista Kathleen Valentine's blog. 

Niin, ja lankana as you can see; Aade Löng Artistic Yarn.

Olen huomannut, että monet käsityöharrastajista ovat käsitöiden lisäksi varsin lahjakkaita myös mitä kirjavimmissa hortonomin hommissa. Noh, minun kohdallani se ei todellakaan pidä paikkaansa. Katsokaas, sain kimpun tulppaaneita. Otin tulppaanit vastaan ja kiitin kauniisti, poistin muovit ympäriltä ja laskin kukat purkkiin, lisäsin vettä perään. KOLMEN TUNNIN PÄÄSTÄ tulos oli tämä;

Ihan oikeasti, kolme tuntia minun huomassa nämä kukat olivat matkalla kohti nopeaa kuolemaa. Tämän kuvan lähetin parille ystävälleni samalla voivotellen surkeita hortonomintaitojani, ja sain niin mahdottoman hyvät ohjeet, että nyt samaiset kukat elävät todennäköisesti elämänsäkevättä ! Taika näiden elvyttämiseen oli niinkin ihmeellinen, että kukkien varsista piti leikata pala pois, jotta saavat paremmin maljakon vettä koko pituuteensa. Tämä kuulemma pitäisi jokaisen naisen tietää, varsinkin tulppaanien kohdalla. Vissiin oppia ikä kaikki :D

Joka tapauksessa mitä suurimmalla ylpeydellä voinen nyt esitellä seuraavan kuvan.

Jospa niitä tulipunaruusuja saisin sitten joku toinen kerta, johonkin toiseen tilaisuuteen ;)