Kevättä yläselässä

Niin aina, kait se pitäisi vanhan sanonnan mukaan kevättä olla rinnassa ja rinnoissa, mutta täällä se on nyt tällä kertaa yläselässä. Kevään ensimmäisiä päiviä on jo muutamia ollut, ja siitä innostuneena kaadoimme joukon pihakoivuja, ennen kuin alkavat kerätä uutta nestettä ja vihertää. Koivut oli tässä tapauksessa jo pakko kaataa, sillä alkoi pahimmat näyttää jo osaltaan lahoilta, ja sitä kautta jopa ehkä vaarallisiltakin.

Tällaista toimintaa oli se. Nosturilla homma kävi kätevästi, varsinkin kun itse sai vielä tässä vaiheessa olla yleisönä. Ensimmäisenä karsittiin isoimmat oksat sivuilta, ja lopulta runko palasina alas. Kaikenkaikkiaan näitä kaatui siis kuusi kappaletta!

Sitä ei ikinä uskoisi, kun puita katselee niiden normaaliasennossa eli pystyssä, että KUINKA PALJON sitä puutavaraa niissä onkaan. No, kuusi suurta ja vanhaa koivua kaadettuna maahan sen puumäärän jotenkin kyllä väistämättä käsittää.

Ensimmäisenä rungot, oksat, ohuet ja paksut oli eroteltava, ja niistä vielä karsittava risut pois.

Risuista päästiin kätevästi eroon myös tällaisen nosturi/kourajutskan avulla, niitä tuli nimittäin ihan koko kuorma-auton lava täyteen, kouralla täyteen painettuna, todella täyteen.

Sitten päästiin asiaan, klapihommiin ! Eikös se jos joku ole varma kevään merkki ? Vanha isoisäni tiesi kertoa, että jos mielii saada hyviä polttopuita, se on helmi- ja maaliskuun aikana sirkelin laulettava taukoamatta, jolloin polttopuut saavat kevään auringossa kuivua, ja juhannuksen jälkeen ne on jo vietävä sisälle jatkamaan kuivumista. Vasta ylivuotiset polttopuut ovat parhaimmillaan lämmityksessä kuulemma. No tätähän neuvoa on pakko noudattaa.

Polttopuusouvista muutamia kuvia tännekin.

Suurinpiirtein lajiteltuina; halkomakoneella tehtävät rangat omassa pinossaan.

 Jonkinlaista makua jo syntyvien polttopuiden määrästä... noo huuuhhhuh. TÄSSÄ kohdassa voinen mainita, että tuo määrä alkaa tuntua siellä yläselässä, jossa nyt tuntuu tämä kevät olevan. Vinkiksi vaan kaikille kanssaneulojille, ei ollenkaan huonoa tee selälle neulomisen vastapainoksi pieni (järkyttävä!!) klapiurakka.

Suurin kaadettu koivu oli ympärysmitaltaan huikeat 3,5 metriä ! 

Mocca aivan silminnähden iloitsee puutalkoista.

 Sitten löytyi tässäkin hässäkässä taas jotain uutta, nimittäin loimukoivu, oletteko koskaan nähneet? Joskus olen nähnyt jotain vanhoja huonekaluja, joissa pinta on tämännäköistä, ja meillä asuva puuseppä sen tiesikin kertoa, että juuri loimukoivu on arvostettua ja arvokasta huonekalumateriaalia. No, nämä yksilöt kyllä joutuvat siitä huolimatta tällä kertaa polttopuiksi, luulen että jo pölleiksi sahatut loimukoivut eivät moneen huonekaluun riittäisi.

Niin se vaan ihan aito ja oikea kirves pääsi sirkelien ja halkomakoneiden lisäksi hommiin, ei siitä mihinkään pääse. Heh, ja vieressä Herra Metsuri. Tästä oiva patsas oven viereen? Totuus on, että Metsurin elämä oli kovin lyhyt.

Nyt olen jo sen verran poikennut asiasta, että paranee varmaan siirtyä itse käsitöiden pariin. Hiukan vähissä on nyt mehut ollut niiden suhteen, jostain puisevasta syystä on tullut oltua enemmän ulkona. Jotain olen kuitenkin saanut käsitöiden sarallakin aikaiseksi sentään.

Huomasin että naisten sukkia on kovin vähän vierasvarastossani, ja ajattelin niitä jonkinlaisia nyt hetimmiten värkätä muutamat lisää. En viitsinyt etsiä nyt mitään kovin monimutkaista tai uutta, kunnes sukkien valmistuttua keksinkin, että enhän minä ennen tällaisia sukkia ole tehnyt. Alkutalvesta tutustuin ensimmäistä kertaa valepalmikkoon, ja sitä hyödynsin nyt myös sukkiin.

Tällaisia tuli;

Lanka Novita Nalle, puikot 2,5mm hiilikuitu

Novita Ipana (nyppyyntymätön akryyli), puikot 2,5mm hiilikuitu

Novita Nalle, puikot 2,5mm hiilikuitu

Kaikki yhes koos

Jotta näin naistenpäivänäkin pysyttäisi kuitenkin hiukan tasapuolisina edes, niin vastapainoksi on tullut yhdet miestenkin kokoiset jämälankaraitasukat. Jostain syystä nyt on tarvittu saapassukkia ;)

Miesten sukissa pääosassa on Novitan 7-veljestä, mutta raitoihin käytin pienen pieniäkin jämäpalloja, joista luonnollisesti on jo vyötteet kadonneet. Noin näppituntumalla kuitenkin niistäkin kaikki sopisi olemaan veljesten laatua.

Entäs mikä on viime kerralla aloitetun Ten stitch blanketin tilanne?

Onhan se viime kerrasta vähän edistynyt, mutta myönnettäköön heti avoimesti; niin siinä käy aina näitten isojen kanssa, että innostus hiipuu. No jokatapauksessa uskon, että tämäkin vielä oman loppunsa kohtaa, eikä laisinkaan pahassa vaan oikeinkin hyvässä, ja valmistuu joskus hienoksi torkkuviltiksi. Välillä muita ja sitten taas tätä, niin ne muutkin ovat valmistuneet.

Jotain minulla on näyttää käsinepuoleltakin. Käsityökirjastossani on varsin mahtava käsinekirja, kuulkaas sellainen kuin Käsineitä kesästä talveen.

Tätä innostuin selaamaan pitkästä aikaa, ja löysin kevääseen hyvin sopivat kämmekkäät, nimeltä Helga. Helga näyttää tässä vaiheessa tältä;

Tähän valitsin langaksi vähän perusvillalankoja kevyemmän mohairin Novitalta, Rose mohairin. Tästä käsineparista lisää tarinaa, kunhan saadaan kokonainen pari mitä esitellä :).

Jos kerran otsikosta asti aiheena on kevät, niin hyvällä omatunnolla eksyn vielä vähän blogini varsinaisen aiheen ulkopuolelle. Olin kaupoilla ihan muilla asioilla, ja huomasin pääsiäisen tulleen kauppoihin. Pääsiäinen ei kyllä ole minun juhlani oikeastaan alkuunkaan, mutta olivat kaupassa niin ovelasti laittaneet rairuohot esille, että oli pakko pysähtyä. Rairuohon vieressä oli ohraruohon siemeniä, ja niissä vielä ovelammin laitettu pakettiin kissan kuva. Minäpä siitä ihan otin ja nappasin laadunvalvojakissalle, Lady Blue -venäjänsiniskissille omat rairuohot. ...no Kuka muka pystyy ottaa vaan yhden pussin?

Vasemmalla normaali ruoho, oikealla kissiruoho.

Kylvöhommista innostuneena laitoin ihan kaupasta tulleen Rosmariinin kaveriksi ikkunalle kolme sipulia! Joo, meil tääl Poris o vähä outo tapa säilöö keittiös sipulit tollai mullas. .... No ei, ei niitä ruokasipuleita sentään tuossa ole. Tuossa on Karjalanneidon sipulit. Kolme kappaletta jokainen omassa astiassaan. Katsotaan nyt, saanko ne itämään, ja ehkä kesäksi ihan amppeliin asti. Netistä etsin tähän vielä malliksi kuvan, minkälaista karjalanneidosta siis pitäisi tuleman.

Nähtäväksi jää, saanko sipuleistani vastaavanlaista.

Kevät ja kevät, on siis kevät.. Mutta kuitenkin lunta massa ja samaisella kauppareissulla oli erilaisia kynttiläasioita alessa, pakkohan niihin oli tarttua myös. VIELÄ himpun verran on talviaikaa jäljellä, joten sain hyvän syyn iskeä kynteni heti uusiin kynttiläosteluihin. Askartelinpaskartelin siis eteiseen lipaston päälle vähän uutta ilmettä, kyllä, vähän vielä talvista.

Tommoset sain aikaseks. Oikeanpuoleiseen käytin vanhat helmikaulakorut hyödyksi hiekan päällä, ja valopallojen sekaan varastin vanhasta rottinkipallosysteemistä pari palloa. Tulipa siis vahingossa kierrätettyä samalla.

Nyt varmaan alkaa tältä erää olla kaikki asiat kerrottuna, kiitos mikäli tänne asti jaksoit lukea.

Laadunvalvoja toivottelee vielä omalta osaltaan alkavaa kevättä!