Sitä sun tätä, enimmäkseen sitä

Tervetuloa lukijajoukkoon Rosanna :) !

Käsityömessuista on jotakuinkin selvitty, mutta oikeastaan muista jutuista ei sitten olekaan selvitty. Luuserihommat nyt tapetille ihan ensin. Ne kämmekkäät. Ne ovat edelleen kesken. Kertakaikkisesti en saa sormiani osumaan niihin. Sitten se seuraava keskeneräinen; Ten Stitch Blanket. Sen tarina kerrottakoon kuvina; niitä on tällä kertaa peräti kolme.

Sen pituinen se.

Tällaisen ryömimisen jälkeen saanen esitellä Ristikkäitä. Viime päivityksessä esittelin vasta Ristikkäisiin ohjeen, ja ilakoin sitä kuuluisaa uudenohjeenhuumaa. Langaksi päätyi tällä kertaa pehmeää alpakkaa, jopas jotakin toivomuksen perusteella. Alpakan pehmeys kuulemma on parasta, mitä pikkuihmisen käsiin ja jalkoihin voi neuloa.

Et semmoset sit täl kertaa. Sekä sukissa että lapasissa on käytetty ihan perusohjeiden mukaan tavallisia silmukkamääriä, ja tässä kohtaa juuri piileekiin Ristikkäiden paras juttu. Kun vaan ohjeen saa sumplittua neljällä silmukalla jaolliseksi, tämä kuvio on toteutettu. Ihan parhaat värit ei ole noin kuvaamisen kannalta, mutta varsin nätisti sointuivat pikkuihmiselle. Eikä varmasti kutita :)
Tässä vielä uudelleen linkki Ristikäs -ohjeeseen, jos joku haluaa lähemmin tutustua.  

Jostain syystä puikot mielivät nyt nopeita neuleita, ja siitä syystä puikoilla olikin hyvin äkkiä lisää pientä tuotantoa. Kuulemma villasukkia menee alpakka-asusteiden saajalla aina ja koko ajan, tempaisin valkoista Nallea puikoille, ja höysteeksi Novita Onnin jämiä. Siis pitkästä aikaa junasukat !

Onninjämistä ei ihan identtiset raidat tulleet, mutta toisaalta se ei minusta haittaa, kun muuten tämä pari on varsin kepeä ja kesäinen. (kuvailinko juuri sukkia vai valkoviiniä??) Tiedä häntä.

Palatakseni kuitenkin takaisin alpakkaan, pitihän sitä messutuliaisia päästä hypistelemään. Kyseessä siis TeeTee Tundra -alpakkaa, jota siält Turust sit ostettii. Tundran ostajana sain kaupanpäälle kyllä pitsisukan ohjeen, mutta nyt tuntui sekin liian uuvuttavalta, joten lähdin ihan yksinkertaisella palmikkototeutuksella liikkeelle.

Naisten sukkaa tulossa. Silmukoita 48 per sukka ja muuten tavallista joustinneuletta, mutta 2o:n kohdalla olen tehnyt pientä kahden silmukan palmikkoa. Itse asiassa juurikin samaa mitä Ristikäs -ohjeessa tehdään joustimen kohdalla. Ylläri nääki o keske?

Ettei loppuisi keskeneräiset kesken, täältä tulee lisää. Jo ehkä minun käsitöideni pisimmäksi ja pitkävetisimmäksi muodostunut työ, virkattu palapeitto, ON EDISTYNYT !!!

Ensimmäisiä paloja yhdistettynä ! Saas nähdä montako vuotta menee, että kaikki on yhdistetty ja ympärys virkattu. Joka tapauksessa tältä se näyttää nyt. Käykö muille koskaan niin, että suunnitteluvaiheessa kuvio ja värit ovat ihan sairaan hienot, ja sitten toteutusvaiheessa tuntuu, että ei halua mihinkään esille sitä joskus hamassa tulevaisuudessa valmistuvaa tekelettä? Mulle kävi niin, taas.

Nyt on kesä. Ja kesällä ei tee mieli neuloa paksua, mukamas. Tällä hetkellä se ainakin pitää paikkansa, en tiedä sitten koko kesästä. Kuulkaa mieleni tekevi tarttua käsityöhommien varmaan kesän merkkiin, bambu-puuvillaan.

Mikä väri ekana? Vai montako? Keittiörättejä vai jotain muuta?

Jään ihmettelemään bambun kohtaloa, ja kaikkia keskeneräisiä juttujani. Mukavaa kesän alkua !